lauantai 6. joulukuuta 2014

Juhla vanhain perinteiden

Ajattelin kirjoittaa teille jouluaattomme kulusta. Jokainen aatto kuluu lähes täsmälleen saman kaavan mukaan. Elämäni jokaisen joulun olen viettänyt Pohjoisessa äitini vanhemmilla, mummulassani. En oikeastaan osaa edes kuvitella viettäväni joulua muualla. Samassa pikkukaupungissa asuu myös isäni äiti, liuta muita sukulaisia ja siihen päälle vielä kaikki ystävät. :)

1. Joka jouluaatto ylitän itseni heräämällä jo yhdeksän aikoihin, jopa aiemmin. Olen toivottoman aamu-uninen, mutta olisi suorastaan kamalaa nukkua Joulupukin kuumanlinjan ohi!
2. Aamukaffen ja -glögin seurana nautimme niin joulupuurosta ja tortuista kuin TV:n lastenohjelmistakin.
3. Puolenpäivän aikaan käymme isäni äidillä, siellä katsomme Joulurauhan julistuksen ja herkuttelemme niin kuin jouluna kuuluu.
4. Seuraavaksi käymme isäni enolla, ihanassa mökissä keskellä lumista metsää. Siinä talossa on sitten tunnelmaa, aidot kynttilät kuusessa ja leivinuunista kantautuva kinkuntuoksu. Yksi erikoisempi jouluperinne on enon luona kyläillessä syödä joulutortut vuodesta toiseen Jaffan kera. ;)
5. Enon luota siirrymme hautuumaille sytyttämään kynttilät lumisadepilven reunalla joulua viettävien rakkaiden haudoille. Joinakin vuosina olemme käyneet aattona joulukirkossa, katsotaan tänä jouluna fiiliksen mukaan taas! Aina tuolla haudoilla näkee paljon tuttuja ja sukulaisia, sillä kuten jo mainitsinkin, iso osa suvustamme asuu samassa kaupungissa. Mikä ihana tunnelma!
6. Rehellisesti sanottuna en muista, onko tapana ollut äitini vanhemmille palatessa käydä ensin joulusaunassa, vaiko syödä jouluateria. :D Joka tapauksessa suoritamme molemmat perinteiset toimenpiteet joka joulu, niin kuin aina on ollut. Joulupöydän antimet koostuvat perinneruoista. Kinkku, peruna-, porkkana- ja henkilökohtainen suosikkini lanttulaatikko, rosollit sipulilla ja ilman, kalaherkut, karjalanpaisti, perunat, joululeipä, silli, sienisalaatti ja muut ihanat. Tiedoksi, että tässä vaiheessa tarinointia tulvahtivat liikutuksenkyyneleet.
7. Tässä vaiheessa jouluaattoa tuppaa olemaan perinteenä paniikinomainen mihin-pistinkään-sen-paketin-kenelle-tämä-olikaan-missä-pakettikortit-apua-paperi-on-revennyt-pukki-ethän-tule-ihan-vielä -vaihe.
8. No mutta sitten tuleekin itse joulupukki. Joka vuosi yhtä kiusallinen perinne on laulaa pukille. Koko pesue menee enemmän tahi vähemmän kipsiin, mutta silti se joka vuosi suoritetaan. Jaetaan lahjat, katsotaan ohjelmia, herkutellaan. Uhah, joulu. <3

Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti